Eilinen.
En edes muista kaikkea.
Olin juonut reilusti viinaa joka pistää ainaki mulla tosi pahasti pään sekaisin.
Omalla autolla en ollut missään vaiheessa liikenteessä. Julkiset kulkuvälineet ovat keksitty.
Muistan hämärästi kuinka sillan kaiteen toisella puolella mietin että kuinka helppoa siitä olisi vain pudottautua..
Muisti kuvaa ei ole siitä kuinka pahaan kuntoon ranteeni sain.
- Muistutuksena sain kuitenkin tikit.
Suurinosa viimeyön tapahtumista ovat pimennossa..
Heräsin sairaalasta tänään ja päästivät minut sieltä kotiin.
Kukaan ei pääsisi hoitamaan kissojani ja ne kuitenkin ikävöivät varmasti minua kun en yöksi tullut kotiin.
Sain loppu viikon sairaslomaa ja terapiassa otan tämän puheeksi.
Jos lääkkeet eivät auta pitämään minua kasassa niin on pakko vaihtaa tai nostaa annostusta.
Tämä on sekä minulle että läheisilleni todella raskasta...
Mun olis vaan pakko jaksaa mutta sitten kun oon yksin niin ahdistaa, ei ne kissat samanlailla korvaa jotakuta ihmistä joka voisi seistä rinnallani.
Kukaan ei kestä. En edes minä.
Ihmisiltä tullut viestiä että "vittu mikä pelle" ja "huomiohuora".
He eivät oikeasti tiedä kuinka paha olo mulla on.
Tai sitten tarkoituksella haluavat satuttaa että kerrankin onnistuisin ja pääsisivät minusta eroon, lopullisesti.
Tunnen VAIN 3 ihmistä jotka oikeasti ymmärtävät minua, se ei vaan tunnu siltikään miltään.
En voi kaikkea edes kertoa perheenjäsenilleni. Eivät he kaikki ymmärrä. Olettavat että haen joka kerta huomiota kun yritän itsemurhaa.
Eilen halusin tosissani kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidäthän kommenttisi asiallisena, kiitos!