perjantai 6. marraskuuta 2015

No, I'm Not Gonna Die Tonight

This is how it feels when you take your life back
This is how it feels when you finally fight back
When life pushes me I push harder
What doesn’t kill me makes me stronger

Taas täytyy nousta sieltä paskasta ylös joka tuntuu aina vain paljon hankalammalta miltä se kuulostaa.
Jotkut eivät putoa koskaan, jotkut putoavat hitaasti tai sitten pudotaan ryminällä alas kuin minä.

Monen ihmisen kanssa mennyt nyt välit vain siihen kun viiltelen ja lähettelen kuvia verta pulppuavasta ranteestani.
Itsehän menisin HETI apuun paikanpäälle jos joku läheiseni tekisi samalla tavalla.
Itse en vain saanut apua, en ainakaan läheisiltäni. 

Aina uhataan soittaa poliisit ja ambulanssi, kerran oikeasti niinkin tapahtunut.. Vain kerran!
Muina kertoina on vain uhkailtu.
"jos et rauhotu nii soitan/soitetaan poliisit sinne.."

Sitten on myös näitä jotka ajattelevat tämän olevan normaalia.
Oirekuvaan tosin kuuluu viiltely, mutta omasta tahdostanihan sen teen. En usko että sairauteni siihen pahemmin vaikuttaa vaikka mitä todennäköisimmin peräisin siitä.

Yleensähän viiltelen alkoholin vaikutuksen alaisena, viimeksi se oli toisin päin. Aloitin ranteen viiltelyn jo ennen kuin korkkasin ensimmäisen juomani.
Selvinpäin, ei täysjärkinen.

Nyt ollessani kotona, leipoen ja perus kotiaskareita tehdessäni olen saanut mieleni taas jonkin verran tasaisemmaksi.
Leipominen ja siivous käyvät hyvästä terapiasta silloin kuin ei ole muuta apua tarjolla.

Tukihenkilöni kävi tänään kahvillakin.
Häntä varten olin leiponutkin ja siivonnut kämpän - täytyy antaa hyvä vaikutelma.

Vihaan tätä sairautta.
Vuoristorataa, nollasta sataan,
sadasta nollaan.
Mieli järkkyy.
Välillä menee hyvin ja välillä taas uidaan paskassa.

Saan aina kuulla jälkeenpäin vittuilua siitä kun en onnistunut itsemurhan teossa.
Ihan kuin he todellakin haluaisivat minun kuolevan.
Kukaan ei ymmärrä minua tai sitä itsensä vahoittamista.
He eivät tiedä kuinka huonosti voinkaan.

Tällä hetkellä en aio kuolla tänään vaan aion jatkaa täällä oloa.
Aion myös tutkiskella syytä sille, miksi turvaudun aina viiltelyyn?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pidäthän kommenttisi asiallisena, kiitos!