And I regret the things I didn't say
I resent how I walked away
Now I'm digging my own grave
Now I'm digging my own, digging my own grave
Jostain syystä osaan AINA karkottaa kaikki rakkaimmat ihmiset pois luotani.
Toisinaan olen todella vihainen ihminen kaikille kaikista asioista ja silloin haukun kaikki pystyyn. Muutama kuitenkin ymmärtää etten tee sitä tarkoituksella. Suurinosa käyttäytymisestäni juontaa sairaudestani ja en ole oppinut käyttäytymään kaikissa tilanteissa, niin miten aikuinen käyttäytyy.
Mutta hei! Siksi käyn nyt terapiassa, korjatakseni asiat.
Niin kuin "Keep Calm and Leave Me Alone To Die" - postauksessa käy ilmi, että joskus haluan vain piiloutua sinne omaan mökötyskolooni murjottamaan, olen sitä nytkin tehnyt. Päästän vain kaiken pahan itsestäni ulos ja samalla satutan lähimmäisiäni.
Tarkoituksella en sitä tee, enkä saa siitä minkäänlaisia kiksejä niin kuin moni saattaa kuvitellakin.
Ehkä tuo muiden alistaminen ja nimittely juontuu niiltä ajoilta silloin kuin minua kiusattiin. Ystäväpiirini koostuu nykyään 2-5 vuotta nuoremmista ihmisistä joita on helpompi pompottaa kuin superpalloa. Kierrän monet minua nuoremmat miehet pikkusormeni ympärille ja sitten kun en hyödy enää heistä, heitän roskiin.
Saatan todellakin kuulostaa ilkeältä noidalta, mutta en käsittääkseni sitä tahallani tee. Vai teenkö?
En koe sitä ainakaan niin.
Jos se on mun hätähuuto siitä kun mulla on paha olla.
Ottaen myös sen huomioon, että minua on monesti käytetty hyväks.
Yleensä sillä kun olen ollut liian kiltti.
Lainannut rahaa, joita en oo koskaan saanut takaisin, kyytsännyt rämällä autolla paikasta A paikkaan B vain parilta olen saanut bensarahaa tai vastapalveluksen takaisin, ostanut kaikkea olettaen että minullekin joskus ostettaisiin jotain - never!
Voin tälläkin hetkellä henkisesti huonosti vaikka stressin lievitystä olenkin saanut.
Vittumainen käytökseni ei ole muuttunut mihinkään vaikka kaikki asiat ovat hoidossa, joista olen stressannut.
Luulis helpottavan kun sain selvitettyä opon kanssa tuon liikuntahässäkän - tästä minulla on onneksi viime vuodelta suoritus! Sossusta sain rapiat 200€ jotta saisin maksettua osamaksulaskuni kokonaan pois. Lisäksi viime perjantaina sain 80€ kissani trimmaukseen. (Pitkäkarvainen kissa ja huovuttuneet takut = ei anna harjata.)
Tiedän myös kaivavani omaa hautaani.
Niiden messujen jälkeen nousi molemmilla osapuolilla tunteet pintaan mutta miten voisin enää koskaan luottaa kyseiseen ihmiseen?
Häneen joka petti minua toisen naisen kanssa yli puoli vuotta vaikka menimmekin kihloihin uutena vuotena 2015.
Toiseksi, en tiedä että olemmeko kumpikaan valmiita yrittämään uudelleen.
Kolmanneksi se olisi minulle varmastikin henkinen itsemurha, jos uskallankin luottaa ja sitten luottamukseni petetään.
En kuitenkaan haluaisi satuttaa ketään ja siksi tällä hetkellä menen päivä kerrallaan. Suhdetta en halua tällä hetkellä. Se jos mikä on henkinen itsemurha kun mulla ei oo mitään annettavaa tällä hetkellä muuta kuin vihaa ja surua.
Ja huomenna on paremmin, siis jaksa siihen asti.
Ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti.
- Aulikki Oksanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidäthän kommenttisi asiallisena, kiitos!