Baby, Please Come Back

Vaik oot kiltti ja kiva sekä kunnollinen
Ja mun tunteita kunnioitat
Haluun gansterin herkän ja vaarallisen
Jol on huonoja ideoita

Oon edelleen yrittäny että voisin Jussin kanssa sopia. Jep. Miehen, jonka takia oon ollu nyt 2vko sairaslomalla. Pää ei kestänyt sitä eroa. Koska hän jätti tekstiviestillä.
"voisitko jättää miut rauhaan?"

Myönnän tein paskasti ku äksyilin vähän väliä yms. Mutten tarkoituksella. Se ett nykyään kaikki otetaan heti niin että oon helvetin vihainen jostakin.
Riippuu kyll ihan siitä että miten ja millä tavalla luet tekstiviestisi.

Oon menny monta kertaa itteeni tässä asiassa ja nyt ihmiset voisivat pikkuhiljaa tulla vastaan näissä mun ongelmissa.
TARKOITUKSENI EI OLE OLLUT MISSÄÄN VAIHEESSA SATUTTAA.

Eniten vituttaa kaikki.
No ei ihan, vaan se ettei Jussista oo miestä puhumaan tai sanomaan kasvotusten ett "tää oli tässä".
Tämmöiset asiat siis ärsyttää ehkä kaikista eniten. Viestit ja soitot eivät auta siinä vaiheessa jos olen päättänyt että asiat sanotaan kasvotusten, eikä tekstiviestillä.

Äksyilystäni sen verran, että olin raitistumassa. Oli kamalat alkoholin himot, vitutti ku muut pysty ottaa milloin vaan mutta minä en. Pari ensimmäistä päivää olivat pahimpia.
Olin niin vihainen kuin perseeseen pantu apina. 

•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•

Kerranki ollu tapahtumarikas päivä!
Piti tavata tukihenkilö klo 16 rihkamatorin ärrällä ja lähdin puol tuntii ennen skrabaa autoo. Auton ovet oliki niin jäässä ettei lukkosulakaan meinannu auttaa. Takapaksin sain auki ja mun oli pakko mentävä siitä sisään ett saan auton lämpeemään. Kuskin puoleinen ovi aukes muttei appari.

Ajoin auton kellariparkkiin jos se vaik siellä vähän sulais. Hain parkkilapun (tässä vaiheessa kuskin puoleiselle paikalle ajoi auto). Vanhempi nainen odotti että asetin parkkilapun ja sitt läimäytin oven kii että hän pääsisi ulos. Jotenki mä vaa aattelin ett "noh otan kamat sitte apparin puolelta"
Ovihan oli siis lukossa ja kun yritin avata sitä, niin se veti molemmat ovet lukkoon :'D :'D
Autoon jäi siis puhelin ja avaimet virtalukkoon.

Hetken siinä mietin ett mitäs mä nyt teen. Bongasin yhden miehen jolle selvitin tilanteeni ett pitäis soittaa äipälle. Onneks muistin numeron ulkoa ja myöhemmin siinä äitiä ootellassa käveli tuttu ohi ett sain lainattua kännykkää ja soitettua tukihenkilölle. 

Aiemmin minua auttavalta mieheltä en uskaltanut kysyä että voinko etsiä netin kautta numeron ja soittaa ku olis pitäny jo tavata. Sain kuitenkin tukihenkilööni yhteyden ja sanoin että tulee Lundin aulaan.

Puolisen tuntia jouduin odottamaan että äippä kävi avaamassa auton ovet :D onneks oli vara-avaimet :D

Believe in your dreams..

Love is a passion and love will light a fire 
Trust your emotions believe in your dreams 
Trapped in a mystery you are my desire 
Show me the secrets of love 

Olen alkanut jälleen uskomaan itseeni ja unelmiini. Se vain nyt on todella raaka tosiasia että olen kussut ihmissuhteeni vittuilemalla, kostamalla kaikista paskimmalla tavalla. 

Tosin, käytökseni on samanlaista niitä ihmisiä kohtaan jotka ovat minua kaltoin kohdelleet
Kunnioitus.
Jos minua ei kunnioiteta, en minäkään heitä.

Lähdimme eilen baarilinjalle uuden ystäväni kanssa ja yritimme unohtaa miehet...
Eihän siitä mitään tullut! Kaikki hemmetin rumat maahanmuuttaja ählämit yrittivät iskeä ja yksi tuli jopa pyytää mua tanssiman. Joo hyi, ei kiitos!
Ei, en halua olla rasisti mutta kun nää miehet olivat oikeasti susirumia. Ottaen myös iän huomioon. En halua mitään ikäloppua..

Hauskaa kuitenki oli. Sitä en voi kieltää.
Valehtelisin jos väittäisin muuta.

Sain myös kovan kolauksen omalle itsetunnolleni.

Yritin yöllä ottaa erääseen ex-mieheeni yhteyttä hänen veljensä kautta.
Kyseinen henkilö jolta kyselin oli varmasti paljon enemmän juovuksissa kuin minä. Ainakin ääniviestien perusteella.
"oot iha vitun halpa" ja "vittu tapa ittes!"
KENELLEKÄÄN EI SAA SANOA NOIN! Ei kenellekään. Vaikka kuinka vihaisit jotakuta niin toisen kuolemaa ei voi toivoa.

Tilanne oli sinänsä hauska koska ensin tämä, mieheksi itseään kutsuva juippi aukoi päätään minkä kerkes. Johon vastasimme Tehotyttö voimalla takaisin.
Ystäväni oli muutenkin jo sammumispisteessä mutta ääniviestit kuultuaan, hänellä nousi verenpaine harvinaisen korkealle.
- Enkä ihmettele, kyllä mullakin kilahtaisi päässä tuossa tilanteessa.

Pyrin kuitenkin pitämään keskustelun asiallisena omalta osaltani, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli huudella takaisin.

Tää henkilö oli sitten vissiinkin ymmärtänyt asian väärin.
"sä et tuu koskaan saamaan mun veljeä, et ainakaan mun kautta"
- Eli sekin on sitten nykyään rikos kun haluat ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviin. HÄN, jota yritin tavoitella on mulle paljon muutakin kuin exä, hän on ystäväni. Se, että haluan jutella jonkun kanssa pitkästä aikaa, ei tarkoita sitä että haluaisin parisuhdetta.
Kaikenlisäksi en ole entisistäkään päässyt yli niin miksi hakisin jotain laastarisuhdetta? - Ei, se ei vaan oo mun juttu.

Lopetin keskustelun numeron saatuani lyhyesti sanomalla öitä.

En tiedä mitä silläki juipilla naksahti päässä kun kysyin vain ihan asiallisesti että "mistä (...):nen tavoittaa?"

Arvuuttelimme, että jos tää pikkuveli onkin kateellinen. Eikä siksi halunnut auttaa.
Tai sitten oli pissa noussut niin pahasti päähän että takahampaatki kelluu.
Näin kyllä niille salilla pyöriville rotille käy. Pissi nousee päähän ja ego on liian suuri antaakseen myötätuntoa sellaista ihmistä kohtaan kuten esimerkiksi minä.

Lauantai loppu iltapäivän / illan löhösin sohvalla tuijottaen töllöä ja podin lievää krapulaa pois.
Klo 21.00-22.00 rentouduin saunassa, jonka jälkeen vuokrasin Elisa Viihteen kautta Jurassic World - elokuvan. 
Leffan loputtua tein iltatoimet, pomppasin sänkyyn peittoni alle ja aloin kirjoittamaan uutta blogitekstiä.

Rakas onnea matkaan, sinä ansaitset kultaa.

On hetkiä parempia
On myös sateisia päiviä ja syli täynnä murheita..//

Älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma. Mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua.
- Tän omistan exälleni, sillä olin häntä kohtaan aivan kamala. Loukkasin ja haavoitin. Suutuin pienistäkin asioista, vittuilin. Anteeksi.
Samaistun Siltsun kipaleeseen " Sinä ansaitset kultaa".

Kahden viikon sairasloma on kohta ohi ja voin myöntää että oli kyllä tarpeeseen.
- Se, että ihmissuhteet oli päin helvettiä niin vielä auto päätti sanoa itsensä irti ja mietin yöt sitä, että jos ei saadakaan kuntoon, nii mistä uus auto sitt tilalle?!

Viime lauantaina piti ottaa vain 2 saunarentoutussiideriä, mutta siihen tuli himo ja oli pakko saada lisää.
Pahimmassa humala tilassa viiltelin taas ja lähettelin 'verikuvia' mm. Exälle.
- Sen jälkeen en oo laittanu enää yhtäkään viestiä...

Kun sitten lopulta humala alkoi laskeutumaan, lähdin lähi kapakkaan verisen ranteen kanssa.
- Tässä vaiheessa ajattelin vielä kuolevani..

Matkalla törmäsin kahteen +25 vuotiaiseen mieheen, joille sitte avauduin nopeasti ja kuinka olivat iltani "pelastavat enkelit". Jäin heidän poikamiesporukkaan kunnes lähtivät jatkamaan toiseen kapakkaan.

Itse jatkoin iltaani vielä ex-ystäväni ex-miehen kanssa cruisailua ympäri kaupunkia ja hieman kauempanakin.
Voivottelin sitä kuinka on shark week nii olis voinu jotai muutaki tehdä ja että oispa saanu kaljaa jostain.
Haettiin tän miehen kotoa Sandelssia, muttei ollut oikee mun makuun.

Cruisailimme melko myöhään. Olisikohan kello ollut jotain puoli kolme kun kotiin saavuin.
En muista.

Tällä kertaa oli enkeleitä matkassa ja sain paremman mielen.
Niin minä vain selvisin, taas.
Vaikka tämä elämä vaikuttaakin helvetin epätoivoiselta..
Ainakin välillä.
Joskus.
Ikävöin edelleen pitkäaikaisempaa suhdettani sekä nykyistä exääni.
Enkä tuu vielä vähään aikaan pääsemään yli.
Kaikki aikanaan..

Lääkitystä on nyt nostettu vahvempaan annokseen.
*Sertralin 50mg > 100mg
*Ketipinor 25mg - 100mg
Ketipinoria otetaan tarvittaessa tuo 100mg.

Vaikutuksessa tulee varmasti menemään oma aikansa, mutta ainakin olen oppinut uusia taitoja DKT:ssä.
Näistä taidoista käytetään lyhennettä, TIP-taidot.

T - Temperature = muuta kehosi lämpötilaa
I - Intense Physical Exercise = intensiivinen fyysinen liikunta
P - Paced Breathing = tahdistettu hengitys
SEKÄ
- Progressive Muscle Relaxation = progressiivinen

Oheiset taidot auttavat lievittämään äärimmäistäkin ahdinkotilaa nopeasti.
Tällä hetkellä harjoittelen ainakin T ja I taitoja.

T eli Temperature
~ upota kasvosi kylmään veteen tai
~ loiskuta kasvoillesi kylmää vettä tai
~ pidä kylmäpakkausta kasvoillasi / niskassasi tai
~ mene kylmään suihkuun - voit myös vuorotella kylmän ja kuuman veden välillä.

Temperature taitoa voi käyttää myös siten, että kasvojen kylmäaltistuksen aikana pidätetään hengitystä n.30 sekuntia, jolloin elimistössä saattaa käynnistyä samanlainen reaktio kuin hukkuessa. Tämä on niin voimakas reaktion, joka voi muuttaa vaikeankin ahdinkotilan.

I eli Intense Physical Exercise
~ Haarahypyt, portaita ylös alas juokseminen ym. Riittävän raskas liikunta läkähdyksiin saakka.

Fuck It All

Fuck it all fuck it all
Don’t give a shit anymore
Fuck it all fuck it all
Flip that table screw you all
I don’t take this bullshit anymore
I don’t give a fuck!

Olen yrittänyt pidätellä itkua sisälläni mutta kyllä ne kyyneleet ovat valuneet pitkin poskiani väkisinkin.

Tekstiä kirjoittaessani, juuri nyt, tällä hetkellä olen väsynyt, uninen mutta silti vakaa.

Koulussa olin viimeksi viime viikon tiistaina vaiko keskiviikkona - eilen tai siis keskiviikkona sain koululta sairaslomaa ainakin tämän viikon ja katsotaan sitten ensi viikolla että millainen vointini on. Jos hyvä niin palaan koulun penkille, jos ei jatkan sairaslomaa.

Uskon, että tämän päivän uusi lääke annostus teki tulosta. En ole ollut itkuinen, enemmänkin iloinen ja neutraali.
Soittelin siis terveyden-/sairaanhoitajat sekä lääkärit läpi että saisin yhteyden omaan lääkäriini.
Vähän vitutti kun sitte vihdoin lääkäri soitti mulle ja väitti että minussa olisi vika, kun ensimmäisen kerran kun hän soitti, olin nukkumassa.
"se menee niin, että minä soitan täältä sinulle ja silloin sinä vastaat " - öö en välttämättä olisi voinut vastata vaikka nyt tällä kertaa vain nukuin.
Meinasin jo tähän väliin tokaista ja pyytää anteeksi olemassa oloani.
"mutta onko se minun vikani? Ei, ei ole" - no onko se sitten minun vika jos nukun!? Itsepähän on määrännyt minulle sen verta vahvat 'unilääkkeet' etten heräisi vaikka katto putoaisi pään päälle.
Kaikesta huolimatta annoin asian olla mutta otan ensi kerralla puheeksi ettei hän voi sanoa minulle noin - paskaa asiakaspalvelua sanon minä!

Tänään olen siis ollut paljon pirteämpi. Jaksoin lähteä uuden ystävän kanssa kiertelee kaupungille. Hemmottelin itseäni ostamalla perusmeikki tarvikkeita, lämpöisen neuleen ja Glade Velvet Tea Party - tuoksukynttilän.

Alunperin meidän piti mennä Itäkeskukseen vaarin kyydillä koska oma auto on paska ja voi jättää tielle milloin vain.
Pääsimme noin 20km päähän ja sitten alkoi rengaspaineen hälytysvalo vilkkumaan. Piti palata takaisin mutta onneksi ei mitään sen vakavampaa käynyt.

Oli meillä hauskaa ja mikä parasta sain muuta ajateltavaa. ❤

Käännän kylkeä

Myönnän mun elämä heittelehtii 
En pelaa enää pelii rehtii 
Aamusin olo tuntuu tyhjältä 
Yritän unohtaa kääntäen kylkeä 

Tää tilanne ajaa mut pikkuhiljaa nurkkaan, tuntuu kuin ettei kukaan välitä että miten minulla menee.

Sain taaskin kuulla että olen säälittävä kun yritin itsemurhaa.
Uskoisin, etteivät kyseiset ymmärrä tilanteeni vakavuutta.
Saatika sitä tosiasiaa että viiltelen vain siksi kun on paha olla - parempaa selitystä en sille keksi.

Olemme olleet ystäväni kanssa puhumatta kohta jo toista viikkoa. Haluaisin toki sopia, mutten tiedä mistä aloittaisin.
Tottakai joudun taas pyytämään anteeksi sitä että viiltelen ja varmaan joudun lupaamaan etten tekisi niin - ymmärtäkää se on osa minua enkä voi asialle mitään!

Mielialani heittelehtii kokoajan.
Äsken olin iloinen ja nyt taas todella surullinen.. Niin surullinen ja masentunut etten haluaisi enää edes yrittää elää.

Yritän silti.

Anteeksi.

No, I'm Not Gonna Die Tonight

This is how it feels when you take your life back
This is how it feels when you finally fight back
When life pushes me I push harder
What doesn’t kill me makes me stronger

Taas täytyy nousta sieltä paskasta ylös joka tuntuu aina vain paljon hankalammalta miltä se kuulostaa.
Jotkut eivät putoa koskaan, jotkut putoavat hitaasti tai sitten pudotaan ryminällä alas kuin minä.

Monen ihmisen kanssa mennyt nyt välit vain siihen kun viiltelen ja lähettelen kuvia verta pulppuavasta ranteestani.
Itsehän menisin HETI apuun paikanpäälle jos joku läheiseni tekisi samalla tavalla.

Itse en vain saanut apua, en ainakaan läheisiltäni. 

Aina uhataan soittaa poliisit ja ambulanssi, kerran oikeasti niinkin tapahtunut.. Vain kerran!
Muina kertoina on vain uhkailtu.
"jos et rauhotu nii soitan/soitetaan poliisit sinne.."

Sitten on myös näitä jotka ajattelevat tämän olevan normaalia.
Oirekuvaan tosin kuuluu viiltely, mutta omasta tahdostanihan sen teen. En usko että sairauteni siihen pahemmin vaikuttaa vaikka mitä todennäköisimmin peräisin siitä.

Yleensähän viiltelen alkoholin vaikutuksen alaisena, viimeksi se oli toisin päin. Aloitin ranteen viiltelyn jo ennen kuin korkkasin ensimmäisen juomani.
Selvinpäin, ei täysjärkinen.

Nyt ollessani kotona, leipoen ja perus kotiaskareita tehdessäni olen saanut mieleni taas jonkin verran tasaisemmaksi.
Leipominen ja siivous käyvät hyvästä terapiasta silloin kuin ei ole muuta apua tarjolla.

Tukihenkilöni kävi tänään kahvillakin.
Häntä varten olin leiponutkin ja siivonnut kämpän - täytyy antaa hyvä vaikutelma.

Vihaan tätä sairautta.
Vuoristorataa, nollasta sataan,
sadasta nollaan.
Mieli järkkyy.
Välillä menee hyvin ja välillä taas uidaan paskassa.

Saan aina kuulla jälkeenpäin vittuilua siitä kun en onnistunut itsemurhan teossa.
Ihan kuin he todellakin haluaisivat minun kuolevan.
Kukaan ei ymmärrä minua tai sitä itsensä vahoittamista.
He eivät tiedä kuinka huonosti voinkaan.

Tällä hetkellä en aio kuolla tänään vaan aion jatkaa täällä oloa.
Aion myös tutkiskella syytä sille, miksi turvaudun aina viiltelyyn?

This is my war

Eilinen.
En edes muista kaikkea.
Olin juonut reilusti viinaa joka pistää ainaki mulla tosi pahasti pään sekaisin.

Omalla autolla en ollut missään vaiheessa liikenteessä. Julkiset kulkuvälineet ovat keksitty.

Muistan hämärästi kuinka sillan kaiteen toisella puolella mietin että kuinka helppoa siitä olisi vain pudottautua..

Muisti kuvaa ei ole siitä kuinka pahaan kuntoon ranteeni sain.
- Muistutuksena sain kuitenkin tikit.

Suurinosa viimeyön tapahtumista ovat pimennossa..

Heräsin sairaalasta tänään ja päästivät minut sieltä kotiin.
Kukaan ei pääsisi hoitamaan kissojani ja ne kuitenkin ikävöivät varmasti minua kun en yöksi tullut kotiin.

Sain loppu viikon sairaslomaa ja terapiassa otan tämän puheeksi.
Jos lääkkeet eivät auta pitämään minua kasassa niin on pakko vaihtaa tai nostaa annostusta.

Tämä on sekä minulle että läheisilleni todella raskasta...

Mun olis vaan pakko jaksaa mutta sitten kun oon yksin niin ahdistaa, ei ne kissat samanlailla korvaa jotakuta ihmistä joka voisi seistä rinnallani.
Kukaan ei kestä. En edes minä.

Ihmisiltä tullut viestiä että "vittu mikä pelle" ja "huomiohuora".
He eivät oikeasti tiedä kuinka paha olo mulla on.
Tai sitten tarkoituksella haluavat satuttaa että kerrankin onnistuisin ja pääsisivät minusta eroon, lopullisesti.

Tunnen VAIN 3 ihmistä jotka oikeasti ymmärtävät minua, se ei vaan tunnu siltikään miltään.

En voi kaikkea edes kertoa perheenjäsenilleni. Eivät he kaikki ymmärrä. Olettavat että haen joka kerta huomiota kun yritän itsemurhaa.
Eilen halusin tosissani kuolla.

Going Under

I'm dying again
I'm going under (going under)
Drowning in you (drowning in you)
I'm falling forever (falling forever)
I've got to break through
I'm going under

Minulla on iso nippu kavereita. Jos heitä nyt voi kavereiksi kutsua. Luokittelisin heidät enemmän luokkaan, joiden kanssa vietän aikaa. Kuitenkaan kukaan ei minua oikeasti ymmärrä.
Netissä toki samanmielisiä ihmisiä riittää. 

Varsinaista suunnitelmaa kuinka toteuttaa itsemurha minulla ei ole, vielä. En ole kiirehtimässä sen kanssa. Kuitenkin haluan sen olevan kivuton. Lääkkeiden suhteen olen hieman puolivaiheilla. Olen lukenut, kuinka monet ovat epäonnistuneet siinä.  On hyvin vähän tietoa, mikä on riittävä annostus. Aseen saaminen on myös hankalaa.

Miksi näen, että itsemurha on ainoa vaihtoehto? Ehkä sitä voisi kutsua häpeäksi. Koen, että olen arvoton, en pysty antamaan ihmisille mitään. Lähinnä en tiedä yhtään syytä, miksi jatkaa elämää. Joten en voi perustella jatkavani sitä. Yksinäisyys on myös iso osa päätöstäni. 

Syyni ei muutu pään kemian sotkemisella. Ja mikäli mieleni muuttamiseen tarvitaan sen turruttamista, niin mitä helvetin järkeä siinäkään on? 

I'm Digging My Own Grave

I know there's nothing I can change
And I regret the things I didn't say
I resent how I walked away
Now I'm digging my own grave
Now I'm digging my own, digging my own grave

Jostain syystä osaan AINA karkottaa kaikki rakkaimmat ihmiset pois luotani.
Toisinaan olen todella vihainen ihminen kaikille kaikista asioista ja silloin haukun kaikki pystyyn. Muutama kuitenkin ymmärtää etten tee sitä tarkoituksella. Suurinosa käyttäytymisestäni juontaa sairaudestani ja en ole oppinut käyttäytymään kaikissa tilanteissa, niin miten aikuinen käyttäytyy.
Mutta hei! Siksi käyn nyt terapiassa, korjatakseni asiat.

Niin kuin "Keep Calm and Leave Me Alone To Die" - postauksessa käy ilmi, että joskus haluan vain piiloutua sinne omaan mökötyskolooni murjottamaan, olen sitä nytkin tehnyt. Päästän vain kaiken pahan itsestäni ulos ja samalla satutan lähimmäisiäni.
Tarkoituksella en sitä tee, enkä saa siitä minkäänlaisia kiksejä niin kuin moni saattaa kuvitellakin.

Ehkä tuo muiden alistaminen ja nimittely juontuu niiltä ajoilta silloin kuin minua kiusattiin. Ystäväpiirini koostuu nykyään 2-5 vuotta nuoremmista ihmisistä joita on helpompi pompottaa kuin superpalloa. Kierrän monet minua nuoremmat miehet pikkusormeni ympärille ja sitten kun en hyödy enää heistä, heitän roskiin. 

Saatan todellakin kuulostaa ilkeältä noidalta, mutta en käsittääkseni sitä tahallani tee. Vai teenkö?
En koe sitä ainakaan niin.
Jos se on mun hätähuuto siitä kun mulla on paha olla.

Ottaen myös sen huomioon, että minua on monesti käytetty hyväks.
Yleensä sillä kun olen ollut liian kiltti.
Lainannut rahaa, joita en oo koskaan saanut takaisin, kyytsännyt rämällä autolla paikasta A paikkaan B vain parilta olen saanut bensarahaa tai vastapalveluksen takaisin, ostanut kaikkea olettaen että minullekin joskus ostettaisiin jotain - never!

Voin tälläkin hetkellä henkisesti huonosti vaikka stressin lievitystä olenkin saanut.
Vittumainen käytökseni ei ole muuttunut mihinkään vaikka kaikki asiat ovat hoidossa, joista olen stressannut.

Luulis helpottavan kun sain selvitettyä opon kanssa tuon liikuntahässäkän - tästä minulla on onneksi viime vuodelta suoritus! Sossusta sain rapiat 200€ jotta saisin maksettua osamaksulaskuni kokonaan pois. Lisäksi viime perjantaina sain 80€ kissani trimmaukseen. (Pitkäkarvainen kissa ja huovuttuneet takut = ei anna harjata.)

Tiedän myös kaivavani omaa hautaani.
Niiden messujen jälkeen nousi molemmilla osapuolilla tunteet pintaan mutta miten voisin enää koskaan luottaa kyseiseen ihmiseen?
Häneen joka petti minua toisen naisen kanssa yli puoli vuotta vaikka menimmekin kihloihin uutena vuotena 2015.
Toiseksi, en tiedä että olemmeko kumpikaan valmiita yrittämään uudelleen.
Kolmanneksi se olisi minulle varmastikin henkinen itsemurha, jos uskallankin luottaa ja sitten luottamukseni petetään.

En kuitenkaan haluaisi satuttaa ketään ja siksi tällä hetkellä menen päivä kerrallaan. Suhdetta en halua tällä hetkellä. Se jos mikä on henkinen itsemurha kun mulla ei oo mitään annettavaa tällä hetkellä muuta kuin vihaa ja surua.

Ja huomenna on paremmin, siis jaksa siihen asti.

Ja rakkaudesta puhu hiljaa, puhu varovasti.

- Aulikki Oksanen-

Talk Dirty To Me

Mahtuu niitä onnellisia ja kivojakin hetkiä elämääni, vaikkakin harvemmin.

Olimme siis ystäväni kanssa odottaneet vuoden 2015 erotiikkamessuja jo ainakin 2 kuukautta.
Viime hetkillä hän kuitenkin perui sen koska oli viettämään mieluummin Halloween bileitä kuin lähteä katsomaan paljasta pintaa messuille.
Itse kun olin ollut juomatta jo 9 päivää ja odottanut messuja kovasti ei käynyt edes mielessänikään perua niille menemistä.

Olin siis entiseltä poikaystävältäni kysellyt kyyti mahdollisuutta koska oma autoni ei kestä pitkiä matkoja. (yli kymmenen vuotta vanha auto ja jäähdytin nesteet vuotaa ulos.)

Vaikkakin messuille meneminen entisen kanssa vähän jännitti oli siellä silti hauskaa.
Ostin mm. Topin textillä PERVERT 69 ja exäni  osti minulle aikaistettuna joululahjana valkoisen korsetin.
(ennen tuota ostoa harmittelin kovasti kun omat rahat eivät riitä, tuki päivä vasta 4.11.)

Viihdyimme messuilla ainakin 4 ja puoli tuntia kunnes päätimme että alkaa olla liian kuuma väen paljouden takia ja kun olimme jo nähneet melkeinpä kaiken.
Varmasti jäi paljon vielä näkemättä mutta tuo aika riitti oikein hyvin.

Sallin itselleni myös yhden päärynäsiiderin jonka exäni tarjosi. Siideri oli itsessään pahaa, ottaen huomioon sen että se oli vielä kuivaa, ei päärynän maku siinä kovinkaan hyvin maistunut.
Kalliit juomathan siellä oli jos olut ja siideri maksoivat yhteensä 15€!
Mietimme, että kuinka paljon ihmisillä menee siellä rahaa jos juovat itsensä humalaan asti, niin kuin monesta kävijästä näki että olivat humaloituneet.

Akward moment oli kyllä se että ylipäänsä lähdimme yhdessä messuille.
Se kuinka exäni satutti minua henkisesti pettämällä minua yli puoli vuotta toisen naisen kanssa, ei täysjärkinen ihminen haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Tosin ottaen huomioon, olemme tunteneet junnusta asti. Ja on siksi varmasti paljon hankalampaa laittaa välejä kokonaan poikki.

Ennen ahdistuin hänen lähtemisestään mutta tänä aamuna se ei enää samanlailla tuntunut pahalta. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, enkä tunne enää samanlaista kaipuuta häntä kohtaan.
Vaikkakin se sattuu että meistä ei tulisi enää mitään, koska luottamusta ei enää löydy, haluan silti olla edes jollain tavalla osa hänen elämäänsä. Exänä tai ystävänä, hän päättää sen itse kuinka hän minut kokee.