Jep. Sellainen mun mieliala on ollu koko viikon ja on edelleen.
Osaan toki nauraa ja iloita joistakin asioista mutt päämieliala on ollut tuo; pysy rauhallisena ja jätä minut yksin kuolemaan.
En oo pystyny kertomaan läheisilleni ja/tai ystävilleni että miksei minusta kuulu mitään tai oo halua nähdä.
En vain nyt jostain syystä ole jaksanut.
Yleisimmät vastaukseni ovat olleet "katotaan" tai "ehkä".
En oo pystyny sanoo suoraan ettei nyt huvita heittää läppää jostain alkoholismiongelmasta yms.
Vaikka osaankin nauraa itselleni nii jossakin se raja menee.
Isän puolelta tulee alkoholismin geenit ja pahimmassa tapauksessa minusta tulisi samanlainen mitä isänikin oli.
Saattaa olla myös hyvinkin todennäköistä että feikkaan kaikille että kaikki on hyvin.
Se tulee nykyään niin luonnostaan etten itsekään sitä välttämättä huomaa..
Olen myös ollut kovin kärttyinen viime päivinä ja halunnut vain käpertyä jonnekin pimeään koloon murjottamaan. Näin olen myös säästänyt läheisteni tunteita vaikkakin olen kiukutellut monelle ihmiselle viestin välityksellä. Ensi kerralla suljen puhelimen kun vituttaa ettei kenenkään satu.
Ahdistuneisuutta oon onneks saanu edes vähän lievitettyä vaikka eilen illalla sainkin paniikkikohtauksen suihkussa ollessani.
Sain mieleni hetkeks vakaaksi mutta lopulta lähdin kuitenkin autolla ajelemaan ja ahdistuksissani lähettelin itsemurhaviestejä eräälle tärkeällä ystävälleni.
Tänään taas hävetti.
Piirsin anteeksipyyntö kortin, jonka vien hänelle joku päivä.
Olen monesti joutunut pyytämään anteeksi. Harva oikeesti edes ymmärtää minua siinä vaiheessa kun uhkaan tappaa itseni.
Asioiden käsitteleminen on välillä hankalaa. Varsinkin jos joku torjuu sut.. Siinä tulee sellainen tyhjyyden tunne ettei kelpaa kenellekään tai 'kaikki haluavat vain hylätä minut'.
Moni ystävyyssuhde on kaatunut joko siihen kun olen uhannut tappaa itseni tai siihen kun en ole pitänyt yhteyttä.
- Se, että kun joku laittaa välit poikki vain siksi ettei pidä yhteyttä ei minun mielestäni ole enää mitään ystävyyttä.
En koe tarpeelliseksi soitella/viestitellä ystävieni kansaa. Heilläkin on oma elämä.
Ja ystävyys pysyy vaikkei aina edes pidettäiskään yhteyttä.
Asioiden ja varsinkin pettymystilanteiden käyttäytymiseen löytyy kyllä terapian myötä ratkaisu. Siihen asti menen vanhan, saman kaavan mukaan.
Jos sitä ei oo ite kokenu ei välttämättä ymmärräkään.
Niin se vain on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidäthän kommenttisi asiallisena, kiitos!